Toista osaa pukkaa näin aattona! Legacy etenee nopeasti, mutta älkäämme antako sen häiritä. Olkaa hyvä!

 

◼ ◼ ◼

 

Vauva-aika kului nopeasti. Kaksoset olivat rauhallisia ja Ellin oli helppo jäädä kotiin Nikon käydessä töissä.

Isla ja Alas olivat molemmat tarkkailevaisia ja tyytyväisiä lapsia.

Kaksosten syntymäpäivät olivat hurauksessa käsillä.

Lapsista tuli kerrassaan tavattoman suloisia. Isän mustat hiukset ja äidin hymykuopat molemmilla loivat suorastaan vastustamattoman ihastuttavat kaksoset.

Helppohoitoisuus jatkui yhä, vaikka taaperot olivatkin vähän sottaisia ja toimeliaita.

Isla ja Alas olivat kumpikin erittäin luovia, varsinkin musiikin saralla.

Ilmeikkyys oli molempien lasten etu.

Ellikin pääsi välillä käymään työelämässä ja sekä hän, että Niko, etenivät urillaan.

Kuin hujauksessa kaksoset kasvoivatkin jo kouluikään, eikä kummankaan suloisuus karissut minnekään.

Kaksoset saivat uudennäköisen huoneenkin, koska eiväthän he enää mahtuneet pinnasänkyihinsä. Kouluikäisen aivot luonnollisesti vaativat myös jotain värillisiä palikoita haastavampaa.

Kaksoset olivat toistensa parhaita kavereita. Yhteistä perheaikaakin löytyi. Niko oli kovin huolissaan siitä, olivatko Alasin hiukset liian pitkät.

Ensimmäinen koulupäivä koitti ja kaksoset pärjäsivät erinomaisesti, vaikkei kumpikaan heti alkuun saanut haluamiaan kymppejä.

Talvikin saapui. Aiemmin tekemättä jääneet pihatyöt täytyi pikaisesti hoitaa lumen alta pois.

Lapset nauttivat lumesta silminnähden 

Myös sisällä riitti molemmille mieluisaa tekemistä.

Muutaman kerran meinasi käydä epämiellyttävä kömmähdys, kun Elli Nikon hiipiessä kotiin meinasi soittaa paikalle poliisit.

Onneksi jokaisella kerralla kyseessä oli harmiton ja erittäin miellyttävä murtovaras.

 

◼ ◼ ◼

 

Tähän onkin hyvä päättää toinen osa. Jättäkää toki haluamaanne kommenttia ja hyvää joulua kaikille!